keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Mattopulman ratkaisu

Käsveskan sijaan lahjoin itseäni taannoisen syntymäpäivän johdosta uudella matolla. Bongasin mustavalkoisen Dorri Stripe -maton ihanaisesta Kesällä kerran -blogista ja paria hiirenklikkausta Carpet Vistan sivuilla (ja muutamaa päivää) myöhemmin komeus jo koristikin olohuoneemme lattiaa. Kaiken muun hyvän (kuten ihanuuden, laadukkuuden ja ajattomuuden) lisäksi matto oli käsinsolmituksi villamatoksi edullinen, vain vähän reilun satasen kotiovelle kannettuna!


Olen niiiiin tyytyväinen, että olohuoneeseen saatiin vihdoinkin matto, sillä vaikka matottomuus ehkä helpottaa siivousta, niin ilman mattoa sisustus tuntui jotenkin keskeneräiseltä ja kylmältäkin. 





Lastenhuonesuunnitelmia osa 1

Vielä suunnitteluasteella olevan lastenhuoneen inspiskollaasi, pureudun aiheeseen myöhemmin lisää...



Kaappikello

Saimme tämän kauniin kellon aikanaan mieheni mummolasta. Se jäi ripustamatta seinälle edellisessä asunnossamme, mutta nyt kellovanhus kaivettiin varastosta ja se pääsi koristamaan keittiön seinää. Pieni ongelma tässä kuitenkin on, emme nimittäin osaa käyttää sitä. Soittelin paikalliselle kellosepälle ja huolto ja käyttöopastus kellolle kustantaisi 300 euroa, joten voipi olla, että se nyt ainakin näin aluksi palvelee hyötyesineen sijaan vain kauniina koristeena.


tiistai 28. helmikuuta 2012

Vauvan asua

Kokeillaan nyt tälläista "päivän asu" postausta, kun tykkään tämmöisiä itsekkin lukea muiden blogeista :)


Koirabody on second hand , neuletakki Name It ja haaremihousut Kappahl. Meille on erilaisia koiran kuvalla varustettuja bodeja kertynyt useampiakin erilaisia, mutta sehän on ihan luonnollista tämmöisessä koiraperheessä! Kissabodeja ei sen sijaan ole yhtään, Hello Kittyäkin taitaa löytyä vain yhden plyysitakin verran ;)

Let it snow

Tällä hetkellä ulos katsoessa on vaikea uskoa, että vielä eilen meidän pihalla näytti tältä:

Eilen siis paistoi aurinko, mutta tänään on säämielessä palattu normaaliin päiväjärjestykseen, sillä lunta tulla pöllyttää vaakatasossa niin vimmatusti, että hyvä kun ikkunasta näkee ulos. Tuollaiset eilisen kaltaiset kirkkaat aurinkopäivät tuovat kaikesta huolimatta toivoa, että se kyllä kevätkin sieltä vielä tulee, eletäänhän nyt jo onneksi helmikuun viimeisiä päiviä.

Kuten kuvasta näkyy, lumesta ei todellakaan ole tänä talvena ollut uupeloa täälläkään päin Suomea. Olemme mieheni kanssa vilkuilleet pikkukuvassa näkyvää autotallin kattoa vähän sillä silmällä, että noinkohan se kestää nikottelematta lumikuormansa kanssa vai olisiko syytä ulottaa lumityöt koskemaan myös tuota kattovanhustamme..

Viime viikonloppuna tämän huushollin lumityöt jätettiin kuitenkin retuperälle, sillä pakkasimme koko perheen koiraa myöten autoon ja huristimme viettämään viikonloppua kaveripariskunnan ja erään 9 kuukautta vanhan pikkuherrasmiehen vieraaksi Itä-Suomessa sijaitsevalle mökille. Ohjelmassa oli hyvin syömistä, ulkoilua, saunomista ja kaikkea muuta kivaa! Kyseessä oli neiti M:n ensimmäinen yön yli reissu, mutta aivan hyvin maistui pienelle uni myös muualla kuin omassa sängyssä.

Harkitsen vakavasti ystäviemme ilmoittamista johonkin niistä television monista ruoanlaittoaiheisista kilpailuista, niin hyviä pöperöitä he meille viikonloppuna eteen kantoivat. Vai mitä sanotte näistä täytetyistä paprikoista, joka oli meidän sunnuntain lounas:

Reseptiä voi käydä kinuamassa ystäväni uunituoreesta blogista. Klik. Meillä näitä ainakin tullaan ehdottomasti tekemään joskus kotonakin!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Sohva

Aikaisemmat sohvamme ovat olleet milloin mistäkin haalittuja, viimeisimpänä miehen mummolasta saatu petrolinsininen 50 - lukulainen vuodesohva. Tämä sinänsä kiva sohva oli jo nähnyt parhaat päivänsä verhoilunsa ja runkonsa osalta, joten emme pakanneet sitä enään muuttokuorman mukaan muuttaessamme pois edellisestä kodistamme.

Sohva on (ainakin meillä) kodin käytetyin kaluste sängyn lisäksi, mutta tälläkertaa väliaikainen sohvattomuus ei ollut ongelma. Asuimme nimittäin nykyisen kodin remontin aikana "evakossa" niin pienessä vuokrayksiössä, että sinne ei olisi parhainkaan sisustaja saanut sovitettua minkään valtakunnan sohvaa ja ainoat kalusteet siellä olivatkin sänky, pöytä, pari tuolia ja televisiotaso. Päästyämme kesällä muuttamaan omaan kotiin, asuimme ensimmäiset puoli vuotta talon alakerrassa, jolloin sohvan virkaa toimitti olohuoneeseen sijoitettu sänky. Yläkerran vihdoin valmistuttua, sänky siirtyi makuuhuoneeseen ja olohuoneessa oli taas sohvan kokoinen aukko.


Uusi sohvamme on Furninovan Coffee -modulisohvasarjaa, jota jälleenmyy ainakin Kodin ykköset. Homma toimii siten, että erilaisista runko-, käsinoja-, jalka-,tyyny- ja verhoiluvaihtoehdoista valitaan juuri itselle mieleinen yhdistelmä. Harmaa sohvamme on kolmen hengen istuttava ja siinä on kahdesta vaihtoehdosta se pehmeämpi täyte. Jalat ovat puiset, mustat ja korkeaa mallia. Kangas on nimeltään Cursive Silver ja käsinojamalli taisi olla vaihtoehdoista toiseksi kapein.  Ostimme siis ikäänkuin sian säkissä, koska emme olleet nähneet valitsemaamme komboa lainkaan livenä ennen sen saapumista kotiin noin 6 viikon päästä tilauksesta. Valinnat menivät onneksi nappiin, sohva on paitsi hyvännäköinen myös ihanan pehmeä ja hohtavan harmaa värikin piilottaa valko-harmaa-mustan koiran karvat kiitettävästi huomaansa...:)


Tutkimusmatkailija

Neiti M on jo jonkin aikaa ryöminyt pieniä matkoja lelujansa tavoitellessaan, mutta aivan viime päivinä hän on huomannut, ettei maailma lopukkaan leikkimaton reunalle, vaan parilla reippaalla veto-työntö liikkeellä tämäkin ennen ylitsepääsemättömältä tuntuva este on mahdollista ylittää. Nykyään meillä asuu siis väsymätön mahallaan lattiaa nuohoava pieni seikkailija, jonka mielestä tv tason alla olevien johtojen nykiminen on superhauskaa, lattialta löytyvät koiran lelut maistuvat paljon paremmille kuin omat ja lelujen omistajan turkkiin on ihanaa upottaa sormet samalla sitäkin toki maistellen.


Sanomattakin lienee selvää, että samalla myös äidin ja isän päivistä tuli hieman kiireisempiä, ainakin siihen saakka kun lapsiportit saadaan asennettua paikoilleen. Myös imurin ja luudan varteen lienee syytä jatkossa tarttua entistä useammin..