Kuten jo kerroinkin, olen oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni innostunut lenkkeilystä. Kaikki alkoi siitä, että siskoni ehdotti (varmaan jo noin puoli vuotta sitten), että lähtisin hänen kanssaan lenkille. "Muutaman" kuukauden ajatusta kypsyteltyäni tartuin viimein tarjoukseen, sillä ajattelin, että koska olen nyt kuitenkin vuoden alusta saakka käynyt useamman kerran viikossa hikijumpassa ja zumbaamassa, niin en ole enään ihan_täysin rapakunnossa. Ensimmäinen lenkki meni varmaan aika pitkälle valittaessa miten hirveältä tuntuu ja miten kohta en enään jaksa, mutta se lenkin jälkeinen endorfiinimäärä yllätti minut täysin! Jäin kerrasta koukkuun ja nyt olenkin käynyt lenkillä suunnilleen joka toinen päivä. Lenkit ovat toki vielä melko maltillisen mittaisia ja vauhtisia, mutta joka kerta sitä jaksaa paremmin ja paremmin ja tuon eka kerran jälkeen juokseminen ei ole tuntunut missään vaiheessa oikeastaan lainkaan pahalta, vaan jopa aivan miellyttävältä ainakin aika ajoin.
Lisämotivaatiota lenkkipolulle tuo myös upouudet ihanat juoksuvaatteet! Tähän saakka olen viilettänyt tuolla pitkin maita ja mantuja miehen hiihtohousuissa (niinpä... ja pituuserommekin on vain sellaiset 25 senttiä...), mutta onneksi mies ilmoitti, että en saa enään lainata niitä, joten kävimme tänään hankkimassa minulle ihan omat varusteet ihan pipoa myöten! Olin niin fiiliksissä uudesta pinkistä takistani, että pyysin kassaneitiä irrottamaan laput jo liikkeessä, jotta sain takin heti päälle ja suihkaisin sitten siitä kaupalta kotiin juosten (onneksi oli lenkkarit jalassa).
Takki ja housut: Nike
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!